"Ai, se olikin kissa!"

Taas on ollut hetken hiljaiseloa muuttokiireiden takia, jotka kyllä vielä jatkuvat, mutta josko tähän väliin saataisiin tännekin vähän kuulumisia kerrottua.

Niin monta hommaa on tällä hetkellä tulilla, mutta me heitettiin hetkeks Lucan kanssa ne ajatukset takavasemmalle ja on käyty nyt muutaman kerran herättämässä hämmennystä kotopuolen paikallisella kirppiksellä. On saatukin paljon hämmentyneitä katseita ja kommentteja, mutta ylpeänä voin taas todeta, kuinka rohkee ja mukautuvainen tuo poika on, vaikka oli uusi paikka, uudet hajut ja uusi tilanne. Se ei ole ollut millänsäkään vieraiden ihmisten huomiosta ja rapsutuksista, vaan uteliaana viipottaa meneen, kun vanha tekijä.

Oon päässyt paljon keskustelemaan myös siitä, kuinka outo ja harvinainen näky valjaissa oleva kissa on julkisilla paikoilla ja kuinka se osaa olla nätisti valjaissa, mutta ehkä kaikkein eniten kysytyimmät kysymykset ovat olleet, että pidänkö tätä kissaa ollenkaan vapaana ulkona ja, että saalistaako se. Saatiin myös eräältä herrasmieheltä kommentti, että hän luuli sen ensin olevan koira (myös pojan koolla oli varmasti osaa tähän). Kaikkein parasta kuitenkin on nähdä se hymy ihmisten kasvoilla, mikä tulee tuon kissan nähdessään.

Lucasta on tullut jo melkeinpä kirppiksen vakiomaskotti.

‟Kissakahvilat on jo ihan lääst siison, meilläpäs onkin kissakirppis„

Ennen kun vein Lucan ensikerran paikalle, kyselin, että kuinka siellä on mahdollista kissan kanssa toimia. Sain vastaukseksi vaan, että mikä siellä on koiran kanssa sallittua ja, että harvemmin kissoja on kenelläkään mukana. Olisi aivan mahtavaa saada yleistymään se, että ihmiset ottaisivat kissansa mukaan menoilleen sen sijaan, että avaavat vain sen ulko-oven ja kissa lähtee omille teilleen, ties minne. Silloin olisi varmasti myös turvallisempi olo niin kissalla kun omistajallakin. Kissa tietäisi olevansa turvassa ja omistaja tietäisi kissansa olevan turvassa ja, että missä se kulkee. Omasta mielestäni kissa ainakin toisinaan kulkee myös paljon helpommin mukana kuin koira. Jokainen kissa ihmisen mukana on kissa pois Suomen luonnosta.

‟Tavallisia kissoja ei ole olemassa„

Riisinjyvän kokoinen, suuri apu

Suomessa karkailee ja katoaa kissoja ihan älyttömiä määriä. Moni kissa päätyy lopulta löytöeläinkotiin, eikä välttämättä enää koskaan palaa omistajansa luokse. Tämänkin asian voi muuttaa vain pienellä teolla. Nimeä kissasi - vain pienellä teolla se kantaa loppu elämänsä mukanaan sinun tietojasi ja mitä ikinä tapahtuukaan, kissa löytää aina takaisin luoksesi.
Vaikka kissa olisikin sisäkissa, ei niistä ketteristä karvakorvista koskaan tiedä, minkä oven avautuessa tai ikkunan tuulettaessa ne päättävät luikahtaa ulos. Siru ei ole koskaan turha.

Miljoona mikrosirua on ehkä yksi parhaista projekteista, mitä tiedän. He kiertävät ympäri Suomea siruttamassa mahdollisimman monia eläimiä kissoista koiriin, aina kanien ja marsujen kautta fretteihin ja jopa minipossuihin. He tekevät sitä vapaaehtoisesti, täysin harrastuksenaan. Heidän kohderyhmänsä on kennelnimettömät kissat ja koirat.

Kissan siruttamiseen menee vain pari minuuttia, se maksaa ainoastaan 2-2,50€, mutta se voi pelastaa karvakorvan hengen ja saat sen takaisin karkureissuiltaan. Eläinlääkärillä siruttaminen jopa toimenpiteen yhteydessä maksaa n. 25€, vaikka kissan hengen arvo onkin rahassa mittaamaton. Sirun laittaminen on vain pieni pistos, joten se ei kissaa juurikaan satu, vaikkakin epämiellyttävältä ehkä tuntuukin.

Mikrosiru on pieni riisinjyvän kokoinen siru, joka kissoilla laitetaan asettimella lapaluiden välissä olevaan pieneen pussiin, jossa kudos pääsee tarttumaan siihen ja se pysyy paikallaan. Miljoona mikrosirua -projekti huolehtii myös tietojen rekisteröinnin, eikä omistajan tarvitse huolehtia muuta kuin, että sirun tiedot pysyvät ajan tasalla. Sirun tiedot rekisteröidään Suomen Kissaliiton rekisteriin ja ne sisältävät kissannimen, rodun, karvanlaadun, sukupuolen, värin sekä omistajan nimen, osoitteen ja puhelinnumeron. Rekisterien omistajatiedot näkevät löytöeläintalot, viranomaiset ja eläinlääkärit. Lisäksi myös Siruhaku.fi, joka on maksuton palvelu ja kaikkien löytöeläimiä löytäneiden vapaassa käytössä ympäri vuorokauden.

Lisää tietoa projektista ja tulevista tapahtumista löydät sivulta
www.miljoonamikrosirua.fi
Sekä myös Facebookista

Suuri kiitos ja kunnianosoitus projektissa osana oleville - sirutettuja eläimiä on jo 4401 ja luku vain kasvaa!

  

Sekä myös hurjat onnittelut - tasan kahden kuukauden päästä tulee vuosi ensimmäisestä sirutuksesta!

"Turvasirun avulla koditon eläin löytää tiensä takaisin kotiin ja jännittävä seikkailu voi päättyä onnellisesti"

Kun lisäät mikrosirutetun eläimen tiedot Turvasiru-palveluun, annat sille parhaan turvan. Jos katoavan lemmikin tiedot ovat Turvasiru-palvelussa, eläinsuojeluviranomaiset voivat eläimen löydettyään selvittää tunnusluvun avulla omistajan tiedot ja ottaa yhteyttä välittömästi. Turvasiru.fi on täysin suomalainen ja se on toiminnassa ympäri vuorokauden.

Koodilla 'valjastettu' saat 3€ arvoisen alennuksen aktivointikoodista, Turvasiru.fi-nettikaupasta. Alennus on voimassa vuoden 2018 loppuun.

Kävin siruttamassa Lucan, kun Miljoona mikrosirua oli paikallisessa Faunataressa käymässä. Poika ei ollut moksiskaan sirun laitosta, vaan keskittyi kaikkeen muuhun. Ei se ehtinyt edes nuolasta, kun siru oli jo paikoillaan. Voin sanoa olevani ylpeä tuosta karvapyllystä, kun se kerrankin osasi käyttäytyä sivistyneesti ja siruttajakin kovin tykästyi uteliaaseen pusupoikaan. Eikai se sirutus niin kamalaa ollutkaan, kun siruttajakin sai pusun nenän päähän. Alunperin en ollut ajatellut ollenkaan siruttaa Lucaa, mutta kun aloimme enemmän ulkoilla, aloin sitä pohtia ja ratkaisun teki ilmoitus, että Miljoona mikrosirua on tulossa vain muutaman kilometrin päähän.

‟Jumala loi kissan, jotta ihminen saisi silittää tiikeriä„

Valjastettu

Heipsan!

Tässä on Lucifer, kotoisammin Luca. Luca on lokakuussa 2016 syntynyt maatiaispoika. Se on pienestä asti oppinut oleen valjaissa ja kasvanut koirien kanssa, joten myös lenkkeily sen kanssa sujuu, vaikkakin ei ihan samalla tavoin, kun koiran kanssa, mutta se kulkee häntä pystyssä rinnalla ja välillä jää tutkimaan ympäristöä, mutta jatkaa pyynnöstä matkaa. En voisi ikinä kuvitella päästäväni Lucaa yksin vain ovesta ulos. Tosin tuskin se minnekään lähtisikään, jos en menisi mukaan.

Mistä idea blogiin sitten lähti?

Varsinainen idea lähti siitä, että olimme Lucan kanssa kerran keskustassa ja se käänsi paljon katseita istuskellessaan kantokopan päällä odotellessamme miestäni kaupasta. Monet lapset pysähtelivät katsomaan ja saimme siihen myös vanhemman pariskunnan ihailemaan. Kuinka paljon huomiota herättikään kissa kaupungissa - valjaissa ja ihmisen kanssa. Entä kuinka paljon huomiota herättää yksin, vapaana kulkeva kissa? Ei läheskään niin paljon, toisinaan ei juuri ollenkaan. Myöhemmin sain kommentin, kuinka hyvää PeeÄrrää (public relations) se on valvotun ulkoilun puolesta. Silloin päätin haluavani ajaa asiaa enemmän, hoitaa siitä oman osuuteni ja päätin perustaa blogin, koska asia on myös todella lähellä omaa sydäntäni.

Olen lapsesta asti surrut sitä, kuinka paljon meillä Suomessa on kulkukissoja. Kuinka monia satoja ihmisten lemmikkikissoja täällä kulkee vapaana. Kissa ei ole Suomen luonnon eläin, sen ei kuulu kulkea siellä yksin vapaana. Kuinka paljon vaaroja se luonnossa kohtaakaan. Eihän kukaan aidosti lemmikkiään rakastava päästä kissaansa kohtaamaan vaaroja yksin, ilman mitää suojaa ja turvaa, eikö niin? Onko se oikein ihmiselle, että hänen lemmikkinsä on teillä tuntemattomilla. Ei tiedä, miten se voi, missä se on, milloin se palaa, vai palaako ollenkaan. Miksi ottaa kissa, jos sen aikoo päästää vain jonnekin vaeltelemaan? Onko se oikein kissallekaan, että se päästetään yksin suureen maailmaan, teille tuntemattomille?

Kun kissa on valjaissa ja jatkuvasti näkö- sekä kosketusetäisyydellä, on itsellänikin paljon parempi olla, kun tiedän, missä kissani menee ja, että sillä on kaikki kunnossa. Voin kuvitella, että myös kissa, joka on syntynyt ja kasvanut ihmisten keskellä, voi paremmin, kun sillä on kaksijalkainen tukipilari jatkuvasti mukana.

‟Kissaa ei tulisi koskaan päästää kytkemättömänä ulos. Kissa on Suomen luonnossa haitallisuudessaan minkkiin verrattava vieraslaji, joka tappaa pääsääntöisesti muuten kuin syömistarkoituksessa huomattavat määrät luonnonvaraisia lintuja ja pikkunisäkkäitä„

Jos jossain on koira irti, ilman ihmistä, asiasta ilmoitetaan heti jonnekin ja se yritetään mahdollisesti ottaa kiinni. Jos jonkun koira on yksin luonnossa, siitäkin ilmoitetaan eri paikkoihin ja mahdollisesti etsitään jopa jäljestyskoirien voimin. Miksei kissojen kohdalla ole näin? Miten kissat eroavat koirista lemmikkinä? Koiria ei saa pitää vapaana, koska on lintujen ja muiden eläinten pesintäaika. Miten kissan sitten voi päästää? Se on vielä "pahempi" saalistaja ja tuhoaja kun koira. 

‟Heitteillä oleva eläin tarkoittaa lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen ensimmäisen artiklan 5 kohdan mukaan joko koditonta lemmikkieläintä, tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa.

Edelleen saman sopimuksen 4 artiklassa säädetään eläinten pidosta siten, että henkilö, joka pitää lemmikkieläintä tai on suostunut siitä huolehtimaan, on vastuussa eläimen terveydestä ja hyvinvoinnista. Lisäksi lemmikkieläintä pitävän henkilön tulee järjestää eläimelle tila, hoito ja huomio lajin ja rodun perusteellaeläimen tarpeiden mukaisesti ja erityisesti antaa eläimelle riittävästi sopivaa ruokaa ja vettä sekä tilaisuuksia liikuntaan. Erityisesti tulee ryhtyä kohtuullisiin toimiin eläimen karkaamisen estämiseksi.

Mikäli edellä mainittuja ehtoja ei ole täytetty, ei eläintä saa pitää lemmikkinä.„

- Poliisin ylijohto

Yllä olevan katkelman sisältäneessä poliisin lausunnossa käy ilmi myös seuraava; 

‟Kissojen ulosteen on todettu olevan infektioituneen lihan ohella keskeisin tartunnanaiheuttaja toksoplasoomi-nimiseen tautiin, jonka aiheuttaja on Toxoplasma gondii-niminen alkueläin.

"Taudin tärkein ilmenemismuoto on sikiön toksoplasmoosi, jokavoi syntyä, kun nainen saa tartunnan odotusaikana. Tauti aiheuttaa sikiölle elinvaurioita. Suomessa syntyy vuosittain noin  50 synnynnäisen toksoplasmoositartunnan saanutta lasta, joista suurin osa on syntyessään oireettomia. Myöhemmin, 10-20 vuoden kuluessa, lähes kaikille ilmaantuu näkö-, kuulo-, tai aivovaurioita. Jos tauti todetaan heti syntymän jälkeen, vammat voidaan välttää lääkityksellä. Taudin ehkäisynä etenkin raskausaikana odottavan äidin on syytä välttää tartunnanlähteitä, kissoja ja raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa" (Huovinen, Pentti: Lääkärikirja Duodecim, 7.1.2008)„

Näiden kysymysten tiimoilta voimme jokainen pohtia, miksi luonnossamme on niin paljon kissoja vapaana.


Ps. Rakastan kissojen valokuvaamista ja haluaisin tehdä sitä enemmänkin, kun vain oman kissani kanssa. Ehkä jopa erikoistua kissavalokuvaajaksi. Ulkona kuvatuilta kissoilta en kuitenkaan poista valjaita, enkä hihnoja, koska ne eivät ole oikeastikaan vapaana ja taide- ja studiokuvat on sitten erikseen. Valvottua ulkoilua kannattavana ja kyseistä asiaa ajavana tuntisin oloni tyhmäksi, jos sitten tietokoneella poistaisin kaikki siihen viittaavat merkit.

‟Yksi pieni kissa muuttaa paluun tyhjään taloon kotiinpaluuksi„